Viikko sateisessa Margsissa takana. Vettä on tullut taivaan täydeltä lähes joka päivä, kuulemma enemmän kuin viimiseen kymmeneen vuoteen. Ulos ei olla päästy oikeastaan ollenkaan, ja sisälläkin on niin kylmä, että iltaisin nukkumaan mennessä päällä pitää olla villapaita ja pitkät housut. Sää on täällä todella epävakaista, ensin paistaa aurinko, jolloin päätät vaihtaa kesävaatteet päälle ja aikoa ulos. Ulos päästyäsi taivas repeää ja vettä tulee rankemmin kuin syksyllä Suomessa. Joka päivä sama laulu. Turhauttavaa..
Perjantaihin mennessä olin istunut takapuoleni päällä jo niin monta päivää että alkoi ahdistaa. Lenkilläkin olin viimeksi käynyt sunnuntaina Cottesloe beachilla.. Suutuksissani lähdin vesisateeseen juoksemaan ja tekemään mäkispurtteja. No se kostautui tietysti pienellä vilustumisella, joka onneksi parantui Ruthin kotiyrteillä. Täällä on muuten mäkireeniä varten ihan haastellisen pituisia ja jyrkkiä mäkiä.
 |
| Laamat lenkkipolun varrelta. |
Viikon aikana olen lähinnä ollut joko lasten kanssa sisällä tai Walterin ja Steven kanssa autotallissa siivoilemassa. Työ on helppoa ja mukavaa. Lapset ovat helppoja hoidokkeja, tosin niitä yhden päivän väsytettyä, taisin itse kaatua sänkyyn ennen heitä. Lauantaina leivottiin Ruthin kanssa Caitlinin 5v. synttäreille kakkuja ja pipareita, poikien samalla puhaltaessa lastenhuone täyteen ilmapalloja. Ilman ollessa kohtuullisen hyvä, päätin kokeilla lenkillä lähtöä uudelleen. Talolta ison tien varteen on noin 5km ja tie kulkee koko matkalta pellon viertä. Kymmenisen minuuttia juostua huomasin, että pellon reunalla minua tarkkailee kolme kengurua. Seuraavat 10min juostua katsoin taakse ja huomasin, että kengurut ovat edelleen saman matkan päässä minusta pellon reunalla. Juoksin tienristeykseen ja käännyin takasin. Kengurut tulivat perässä lähes koko matkan ajan. Jossain vaiheessa tämä hippa-leikki ei enää tuntunut huvittavalta. Kahdella kengurulla oli matkalaiset mukana ja aloin saamaan jotain paniikinomaisia kohtauksia päähäni siitä, kun kengurut raahaavat minua pellon reunaa pitkin koloonsa ja syövät iltapalaksi. No, eihän minulla mitään hätää ollut, mutta peloissani päätin silti juosta viimeiset kaksi kilometriä kotiin niin kovaa kuin jaloistani pääsin. Pihalle päästyä olin niin loppu, että pulssi oli varmaan 300 eikä puheesta saanut mitään selvää. Siinä kun yritin hapenpuutteessa selittää englanniksi mitä tapahtui, luuli Walter, että olen todella joutunut kengurun hyökkäämäksi. No eihän se ihan putkeen mennyt, mutta onneksi saatiin asiat selvitettyä muutaman minuutin hengähdystauon jälkeen.
Illalla lasten mentyä nukkumaan syötiin itse tehtyjä kasvishampurilaisia ja juotiin paikallista punaviiniä. Joka on muuten hyvää. Siis niin hyvää, että saatiin Steven kanssa ensimmäinen pullo tyhjennettyä 15 minuutissa..
Sunnuntaiksi oli luvattu aurinkoista säätä, joten pyysin Ruthia viemään minut rannalle, jossa vietinkin koko päivän. Ensimmäinen päivä rannalla oli sen arvoinen. Rantaviivaa riitti muutaman kilometrin verran, ihmisiä oli vain kourallinen ja keli lähes täydellinen. Kävelin rantaa pitkin edestakaisin reilut kaksi tuntia koska en osannut päättää mihin kohtaan halusin itseni istuttaa. Kun sain rannasta vihdoin tarpeekseni, päätin lähteä kaupunkiin katsomaan olisiko siellä mikään auki. Kaupunkiin oli matkaa reilu 10km, joten päätin liftata kyydin. No siihenhän ei mennyt kuin muutama minuutti kunnes joku paikallinen "herra" noukki minut koslansa kyytiin. Olisi tahtonut viedä minut kaupungin sijasta kotiinsa viinille, mutta päätin kieltäytyä tarjouksesta. :D Kaupungissa tovin kierreltyä päätin jatkaa matkaa metsän poikki kävellen toiset 10km takaisin kotiin. Tulipa todistettua myös se, että juoksulenkkarit on tarkoitettu vain siihen itseensä.. Ensimmäiset rakkulat jaloissa, enkä ole vielä edes vaeltamaan päässyt.
Maanantaina vietettiin kauan odotettuja synttäreitä. Tupa täyttyi nopeasti pienistä keijutytöistä ja hämähäkkipojista. Ruth oli luvannut mulle ja Stevelle että me voidaan pysyä huoneissamme jos ei kiinnosta olla lasten kysymysten ympäröimänä ja ensisijaisena leikkikaverina. Walter oli kuitenkin kaukaa viisas ja osti meille vähän olutta, niin pysyttiin sitten työhuoneessa Walterin ja Steven kanssa "kiireisinä" koko juhlien ajan. Ruth teki maailman parhaan suklaakakun, jota onneksi riittää syötäväksi vielä koko viikoksi.
Maanantai aamuna ennen juhlia tapahtui myös jotain aika odottamatonta. Makasin huoneessani sängyllä ja katselin lampaita pihalla. Yksi lammas kaatui yhtäkkiä maahan ja alkoi näyttää siltä että tekisi kuolemaa. Juoksin äkkiä ulos aitaukseen lampaan luokse ja samalla apua huutaessani, täysin odottamattani, syliini putosi pieni karitsa. Ruth ja Walter eivät olleet uskoa silmiään. Nämä kyseiset lampaat nimittän saapuivat heille vain kaksi viikkoa sitten, 11kk ikäisinä. Kukaan ei osannut odottaa, että yksi niistä saisi kohta karitsan. Enkä minä odottanut joutuvani kätilöksi lampaalle. Vaatteet vähän veressä ja limassa, mutta oli se sen arvoista. Epäilemme karitsan selvitytymistä sillä lampaat ovat todella nuoria, sähköaita ei vielä toimi ja alueella on kettuja. Epäilemme myös toisenkin lampaan olevan tiineenä.
Caitlinin juostua aitaukseen, näytin karitsaa hänelle ja sanoin, että tämä on minun syntymäpäivälahja sinulle. Caitlin meni aivan sekaisin onnesta. "This is the best bday gift EVER!"
 |
| Uusi ihana perheenjäsen. |
Tänään lähdin Walterin kyydissä Busseltoniin viettämään päivää ja katsomaan Busselton Jettya, järkyttävän pitkää ja kuuluisaa laituria. Täksi päiväksi oli luvattu sadetta, mutta onnekseni ilma muuttui aurinkoiseksi ja lämpimäksi heti Busseltoniin päästyä. Olin nähnyt kyseise laiturin monissa kuvissa, mutta oli uskomatonta nähdä se omin silmin. Laiturin pituudesta kertoo ainakin se, että minulla meni 15min kävellä se alusta loppuun ja että ihmisiä siellä kuljettamassa toimi pieni juna.
Loppupäivän vietin kierrellen kirpputoreja, joista yhteen jumituin tunniksi ripustamaan vaatteita rekkeihin. Kiitokseksi siitä sain alennusta ostoksistani ja kauniin kaulakorun. Päätin kävellä 4km keskustasta sairaalalle Walteria vastaan koska aikaa oli niin paljon tuhlattavaksi. Pysähdyin rannalle hetkeksi istumaan, josta sitten tunnin päästä heräsin puhelimen sointiin. No, otinpahan ainakin erittäin hyvät päiväunet vilkkaan kävelytien varrella.
 |
| Busselton Jetty |
 |
| Indian Ocean |
Huomen aamulla ensimmäinen tehtävä on kuulemma katkaista pässiltä kivekset, LUOMUNA. Eli siis niiden ympärille laitetaan jonkinlainen kuminauhan tapainen naru, jonka pitäisi sitten jonkin ajan kuluttua tiputtaa kivekset pois. Brutal! Saa nähdä kumpi sen meistä tekee, minä vai Steve. Mä kyllä taisin mennä kehumaan näille sillä, että pikkuveli on kotona tällä välin syönyt meidän omien lampaiden kiveksiä lounaaksi, joten voi olla, että siskolle koittaa tehtäväksi katkaista lisää kiveksiä veljen syötäväksi..
Muuta ei tälle viikolle taidakkaan olla suunnitelmissa. Toivon vaan, että sää paranisi ja pääsisi lähimetsiin vaeltelemaan. Suunnitelmatkin ovat sen verran muuttuneet, että lähdetään parin suomalaisen kanssa pakulla matkaamaan kohti Etelä-Australiaa, joten täällä odottelen nyt siihen asti, että ne tulevat minut noukkimaan matkaansa.
Ps. viikon kohokohta on ehdottomasti ollut alla oleva video vanhasta olutmainoksesta. Steve on skotti joten saatiin nauraa ainakin sen kustannuksella koko ilta. Meni hetki tajuta mikä mainoksessa oli hauskaa, mutta Steven vähän opastettua omaan murteeseensa, tipuin ihan totaalisesti.
http://www.youtube.com/watch?v=YNHXFviVb8I
(sit jos vielä osaisin laittaa sen tähän näkyviin, veljeni olisi musta varsin ylpeä..)
Pom Pom
Siiri -nenän pää palanut, ei muuta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti