Made it to SA!

Vaikka saksalaiset eivät uskokaan joulupukin olemassa oloon, on viimeiset päivät Adelaidessa ja Sunny’s hostellilla silti olleet suhteellisen kiitettävät.

Margsilta lähdettiin siis torstaina ja Adelaideen saavuttiin viikko sitten keskiviikkona. Kuten taisin aiemmin mainita, I hate goodbyes! Ikävöin jo ensimmäisestä päivästä lähtien Ruthia, Walteria, lapsia ja kyllä, myös Steveä ja sen vittuilua. Viimeisenä iltana Margsilla juhlittiin läksiäisiä, naapurissa asuva pariskunta tuli syömään (yksi Australian parhaimmista wind-surffareista miehensä kanssa) kera viinin ja juuston. Koska lapset eivät pystyneet pitämään salaisuutta puolta minuuttia pidempään sain läksiäislahjani (homemade outback survival-kit) etuajassa, halausten ja suukkojen kera. Viimeisen iltani vuoksi lapset saivat ylimääräisen iltasadun joulupukista ja minä ylimääräiset hellyydenosoitukset. Jotenkin aion tieni vielä Margsille johdattaa, sillä Australiasta en lähde näkemättä tätä perhettä uudestaan. Sain myös kutsun heidän luokseen jouluksi, josta olen todella kiitollinen, sillä tiedän heidän pitävän taukoa HelpX:sta aina joulun aikaan. 

Takana siis seitsemän päivää ja reilu 3000km ajoa Margaret Riveriltä rannikkoa pitkin, parin mutkan kautta, Adelaideen.  Auton selviytymisestä ei ollut varmuutta mutta kumma kyllä, reissusta selvittiin vain yhden renkaan puhkeamisella ja moottorin kummallisella äänellä. Renkaan puhkeamistakin osattiin odottaa (yksi rengas pyöri selkeästi viimeisiä päiviään), mutta sen vihdoin tapahduttua, tajusimme  puhjenneen renkaan olleen väärä rengas.. Ei muuta kun autokorjaamolle tinkimään uusista renkaista.  Ossi sai kai ihan hyvän tarjouksen ja korjaamolla luvattiin vielä vaihtaa renkaat kaupan päälle. Pystytettiin leiri korjaamon eteen ja juotiin aamukahvia likaisista kupeista takahuoneesta. Hyvä diili. Matkan varrella poikettiin Pembertonissa kiipeämässä pariin yli 60m korkuiseen puuhun, Hydenin lähellä sijaitsevalla Wave Rockilla ja useassa national parkissa ja look-outilla. Reissu tehtiin Margsin porukoiden mukaan kuulemma ennätysajassa, mutta viimeiset kaksi päivää taidettiinkin ajaa puolet matkasta syystä että matkan varrella ei tosiaankaan ollut hiekan, suoran tien ja kuolleiden kenguruiden lisäksi mitään muuta. Matkaa taitettiin Oululaisen Tiian ja Lappeenrantalaisen Ossin kanssa kovin tiiviissä mutta hyvässä tunnelmassa. Takapenkille raivattu pieni nurkka muodostui minun huoneeksi, jossa lähinnä kolauttelin päätä ikkunaan aamulla torkkuessa, Ossin ajaessa ja Tiian tutkiessa karttaa. Matka oli mulle suhteellisen helppo, sillä tehtäviini kuului lähinnä etupenkkiläisten viihdyttäminen sekä hereillä pysyminen, tosin jälkimmäinen aika huonolla menestyksellä. Kokeilin myös ajamista; parkkipaikalta suoraan väärälle kaistalle..  Sen jälkeen tie taisikin olla muutamaa loivaa mutkaa lukuun ottamatta suoraa joten se siitä vasemmalla puolella ajamisen opettelusta.

Korkella puussa

Ossia ohjeistamassa..

Wave Rock, Hyden

flunssan pelastaa kuuma rommi

Tiia ja Ossi tiputtivat minut Sunny’s hostellille ja jatkoivat itse matkaa rannalle etsien paikkaa jossa yöpyä. Ossi bongasi jostain katulyhdystä mainoksen ilmaisesta leffasta yliopiston kampuksella joten suunnattiin sinne torstaina. Ennen leffaa käytiin juomassa Little Creaturesia, koska Ossi ja Tiia eivät olleet siihen vielä yli puolen vuoden reissunsa aikana tutustuneet ja Ossin mielestä oluen nimi oli niin hyvä, että yhden pintin takia voitiin kävellä toiselle puolelle kaupunkia. Jatkettiin vielä kampukselle happy hourin ja halvan oluen perässä, leffaan saavuttiin lopulta puoli tuntia myöhässä vain raapiaksemme tyhjää popcorn-konetta.

Viikon aikana Adelaidessa en ole työnhaun ja saksalaisen Denniksen kanssa kinastelun lisäksi paljon muuta tehnyt. Täällä kuitenkin on tarkoitus viipyä muutama kuukausi, joten museoihin ja nähtävyyksiin on aikaa myöhemmin. Perjantaina juhlittiin hostellin omistajan kaverin 53v. synttäreitä. Istuttiin pöydässä yhden hostellin pitkäaikaisen työntekijän kanssa tyhjentämässä Jim Beamia ja sovittiin, että menen lauantaina hänen kaverin autokorjaamolle siivoamaan paikkoja jotta saan maksettua vuokrani hostellissa. Lauantaina sitten suuntasin puhelinnumeron ja osoitteen kanssa juna-asemalle, otin junan lapussa lukevalle asemalle jossa minua odotti harvahampainen ja pahanhajuinen mies. Päässäni kuulin Denniksen äänen sanovan LOOKING GOOD, jota hän oli aamulla minulle jankannut kerrottuani mihin olen matkalla. Matka jatkui korjaamolle, jossa sitten vietin lauantai-päiväni siivoillen yleisiä tiloja ja nautiskellen auringosta ja kylmästä oluesta takapihalla korjaajien kanssa. Suhteellisen hyvä päivä, vaikka palkka ei ollutkaan päätä huimaava. Yksi nuorempi korjaaja oli laittanut jääkaappiin muovisen käden säikäyttääkseen minut, siinä aika hyvin onnistuttua. Tyyppi ei kuitenkaan tiennyt, että suomalaisille ei noin vaan vittuilla; korjaamon takapihalla oli iso kylmälaatikko, jossa säilytettiin kaljoja, joten piilotin käden ketsupilla valeltuna kaljojen sekaan. En ole muuten aiemmin kuullut miehen kiljaisevan samalla hypäten kaksi metriä taaksepäin. Kyseisen episodin jälkeen ilmoitin herrasväelle, ettei kannata antaa ulkonäön huijata, jonka jälkeen pomo ojensi minulle ketsupissa vuoratun kaljan ja vapautuksen loppupäivän töistä. I did it! Nostin itseni duunareita ylemmälle tasolle kahdessa tunnissa.

Sunnuntaina lähdettiin Tiian ja Ossin kanssa Barossa Valleylle kiertelemään viinitiloja. Päivän aikana maisteltiin varmaan kahtakymmentä eri viiniä ja muutamaa sherryä. Kaiken hienostuneen viinin maistelun välissä palattiin kuitenkin takaisin maanpinnalle keittämään nuudeleita vain muistaaksemme, ettemme  koskaan pääse samalle tasolle muiden maistelijoiden tulojen kanssa.

Tällä hetkellä majailen Sunny’s hostelilla Chinatownin vieressä, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Hostelli on halpa ja kotoisa, ei pantteja avaimista eikä perään huutelua vuokrista tai mistään muustakaan ”turhanpäiväisestä”. Tänään sanottiin, että voin maksaa vuokran sitten kun saan ensimmäisen palkkani eli jossain hamassa tulevaisuudessa. Ainoa miinus täällä on se, että pari kuukautta sitten tänne on tullut neljä ranskalaista poikaa joiden perässä sitten seurasi tusina lisää. Suurimman osan hostellin asukkaista muodostaa siis joukko ranskalaisia poikia. Valitettavasti miehet jotka nyppivät kulmakarvansa useammin kuin minä, eivät minua pahemmin sytytä. Kaikesta hyvästä ja ranskalaisista huolimatta, parin viikon päästä kokeilen varmaan vielä toista hyväksi haukuttua hostellia ja katson miten siellä menee. Ranskalaisia lukuun ottamatta täällä on kuitenkin montaa hyvää syytä asua; BBQ lauantaisin, kahvia, suht iso piha pöytineen ja tuoleineen sekä työntekijät, jotka kutsuvat sinua oikealla nimelläsi ensimmäisestä päivästä lähtien ja jakavat oluensa kanssasi oli sitten maanantai tai perjantai.

So far so good. Paljon muuta on tapahtunut, mutta ajatusten kasaaminen roadtripin ja kiireisen viikon jälkeen tuntuu mahdottomalta, jonka takia tämä posti voi vaikuttaa aika sekavalta. Ensi kerralla lupaan keskittyä paremmin.

Australia lämpenee parasta aikaa ja niin minäkin.

Cheers

Siiri (Shay, uusi lempinimi Spicyn lisäksi..)