North Bridge ja muutto Margaret Riverille

Perjantaina oli suunnitelmana mennä isommalla porukalla Fremantleen katsomaan paikallista nähtävyyttä, Fremantle Prisonia. Rankkasade ja kova tuuli kuitenkin estivät lähdön, sillä ulkona oli aivan järkyttävän kylmä eikä mistään tuntunut löytyvän sateenvarjoja. Uhmasin kuitenkin sadetta ja otin bussin keskustaan hoitamaan loput pankkiasiat kuntoon. Skypetin perheen kanssa ja menetin sydämeni oliiveilla täytetylle leivälle. Hyvä päivä. Loppupäivä vietettiin hostellin movie roomissa katsellen sarjoja. Illalla järkättiin girls night out kämppisten kanssa. Juotiin Australian halvinta (ja huonointa) viiniä, jota porukka lantrasi spritellä saadakseen sen kurkusta alas. Täällä alkoholi ei todellakaan ole halpaa. Kaupassa laatikosta halvinta olutta saat helposti pulittaa 40AUD ja tonkasta suoraan sanottuna paskaa viiniä sen 15AUD. Baarissa tuopillinen olutta n.10AUD elikkä sellaiset reilu 8 euroa. Kirpeä hinta. 

Mentiin keskustaan North Bridgelle, kaupunginosaan täynnä pubeja ja yökerhoja. Päädyimme pubin tyyliseen isoon paikkaan, jossa The Shed niminen bändi soitti covereita kovalla meiningillä. Illan aikana kuultiin Wheatusta, Blink182, Bon Jovia, The Offspringiä ja kaiken huippuna (kauniista pyynnöstä) mulle omistettua Foo Fightersiä. Huippu ilta.

sunday session

Lauantaina taisi olla sama meininki, mutta muutama kymmenen olut vähemmän. Nautin illasta huomattavasti enemmän kun takana oli vain pari pinttiä. :D Lähes koko hostelli suuntasi North Bridgelle, me myös. Klubi meni kiinni kahdelta yöllä eikä jaksettu enää etsiä uutta, joten lähdettiin parin kaverin kanssa takaisin hostellille. Löydettiin itsemme vielä tunnin päästä etsimästä taksia kadulta, liftaamasta jokaiselle vastaantulevalle autolle ja tärisemään kylmyydestä. Vihdoin hostelille päästyä olin niin kylmissäni, etten pystynyt nukkumaan. Miten voi olla mahdollista jäätyä ulkona AUSTRALIASSA! Täällähän pitäisi olla lämmin, koko ajan.

Bookkasin itselleni sunnuntaina vielä yhden yön lisää sillä pakkaaminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Vieteltiin naapuripubissa sunday sessionia eli sunareita ja käytiin ajoissa nukkumaan. Maanantaina koitti lähtö Margaret Riverille. 

Cottesloe beach on my mind. Ikimuistoinen ja varmasti paras paikka aloittaa Australian reissu. En epäile, ettenkö palaisi sinne vielä takaisin. Odotin Margaret Riveriä todella paljon, mutta lähtö Cottesloe beachilta oli hämmentävä. Niinkin lyhyen ajan kuin viikon sisällä meistä tuli etenkin kämppisten kanssa todella läheisiä. I hate goodbyes.. Parin tyypin kanssa sovittiin treffit seuraaviin kaupunkeihin. 

Margaret riverille saavuin Helpx hostini Ruthin ja Walterin luokse. He asuvat 5km keskustasta itse rakentamassaan ekotalossa. Isossa sellaisessa. Sain itselleni suuren (varmaan 30neliötä) huoneen omalla kylppärillä ja isolla sängyllä. Ruthilla ja Walterilla on 3- ja 5-vuotiaat lapset ja talossa asuu myös skotlantilainen Steve, joka on myös löytänyt paikan Helpx:n kautta. Steve on about samanikäinen kuin minä ja ollut Ausseissa nyt kuusi viikkoa. Mukava poika, hiljainen tosin. Kuuntelee kyllä kiltisti kaikki mun asiat, niistä varmaan kauheasti kiinnostumatta :D Steve on asustellut Margsilla pari viikkoa, josta viikon Ruthin ja Walterin luona. Eilen illalla tehtiin yhdessä ruokaa, juotiin paikallista punaviiniä ja nautittiin takan lämmöstä. Ilta päättyi The Whon Tommyn kuuntelemiseen jota hoilattiin Walterin kanssa kovaan ääneen. Taisi siinä pari ilmakitaraakin vilahtaa. Viinillä ei siis ollut osuutta asiaan, lapset nimittäin nauroivat vieressä.

sanoisinko että luksusta hostellin dormin jälkeen. 

Pelkäsin, että lasten puheen ymmärtäminen tuottaisi vaikeuksia, mutta yllätyksekseni he ovat ensimmäiset ihmiset täällä joiden puheesta pystyn ymmärtämään varmasti kaiken, sillä puhe on todella selvää ja yksinkertaista.

Ruth ja Walter menivät molemmat tänään töihin, joten me saatiin Steven kanssa heräillä rauhassa, juoda pannullinen kahvia ja syödä kunnon aamupalaa, jonka jälkeen käveltiin keskustaan katselemaan paikkoja. Margaret River on todella pieni mutta ihastuttava kaupunki, vai kylä, en tiedä. Täältä löytyy varmasti WAn parhaat surffauspaikat, tosin olen kuullut, että aloittelijoilla ei ole täällä aaltoihin asiaa, sillä se voi olla todella  vaarallista. Margsilta löytyy myös kymmeniä viinitarhoja ja farmeja, joten ainakin tammikuusta eteenpäin täällä on varmasti töitä. Viihdyn täällä varmasti, olenhan pikkukaupungin tyttö ja pienet piirit on aina ne parhaimmat piirit.. :)

Huomenna Ruthin mennessä töihin, minä katson lasten perään ja Walter ja Steve tekevät ulkohommia. Ruth ja Walter antavat minun asua heidän kanssaan niin pitkään kuin haluan, mutta sanoin heille että lähden viimeistään lokakuun lopussa. Täällä asuessa on hyvää aikaa etsiä töitä, hankkia TFN (verokortti, jonka he voivat lähettää tänne) ja muita oleellisia asioita. Joku, joka tietää, on koko ajan auttamassa. Eikä rahaa tosiaan kulu mihinkään.

Vasta viikko reissussa, mutta tuntuu paljon pidemmältä. Fiilis on kotoisa ja todella hyvä.

Cheers!
Siiri  - ei vieläkään yhtään ruskettunut..

Cottesloe beach

Lento Helsingistä Perthiin oli pitkä. Todella pitkä. Ajattelin helpottavani jet lagia valvomalla sunnuntain ja maanantain välisen yön koska lentoni lähti maanantaiaamuna. No se onnistui hyvin, mutta Kuala Lumpuriin saavuttuani (16h lentoa jo takana) huomasin ettei ihmisen sisäistä kelloa noin vain kuseteta. Siitä 6h vielä Perthiin ja sekoaminen on lähellä. Muutamaa torkkumista lukuunottamatta, en nukkunut siis lauantain jälkeen kuin vasta tiistai-iltana. Niin pitkän valvomisen jälkeen ihminen tulee siihen tilaan jossa ei ole enää varma onko hereillä vai unessa. No, onneksi paikalliset ovat ystävällisiä ja pitävät huolta, ainakin paikalliset bussinkuljettajat. Astuttuani bussiin Perthin keskustassa kuljettaja kysyi olenko juuri saapunut maahan ja minne olen menossa, kerroin että tavoitteena olisi päätyä cottesloe beachille hostelliin. No, bussin rauhoittava hyrinä sai minut nukahtamaan jo ensimmäisessä risteyksessä, jonka jälkeen heräsin unestani aina pään kolahtaessa bussin ikkunaan. Jossain vaiheessa kuski pysäytti bussin ja huusi minulle, että pysynkö hereillä. Vastasin, etten ollut varma. Hostellini oli luultavasti mennyt jo ohi, ja bussikuski sanoi ettei uskalla jättää minua yksin näin väsyneenä. Mitäs muutakaan kuin bussi seuraavassa risteyksessä ympäri ja Siiri saatetaan hostellin etuovelle asti. Uskomatonta. Hostellin aulassa notkui pari poikaa jotka kantoivat rinkkani yläkertaan huoneeseen, jossa tytöt olivat vastassa viinien ja iltapalan kanssa. Pysyin hereillä vielä parituntia jonka jälkeen nukahdin 13h unille.

Eilen (keskiviikkona) heräiltyäni puolen päivän jälkeen, lähdin keskustaan hoitamaan pankkiasiat kuntoon ja hoitamaan itselleni aussinumeron. Kaikesta ohjeistuksesta mitä netistä saa ja muusta hätäilystä huolimatta, pankkitilin avaaminen oli lapsellisen helppoa. Kävelin commonwealthin ovista sisään, ojensin passini ja 5min kuluttua minulla oli pankkitili. Kortin pitäisi saapua viikon päästä. Seuraavaksi hommasin Telstralta itselleni prepaid liittymän koska useat olivat sanoneet muiden halvempien liittymien lakkaavan toimimasta heti kun lähestyt outbackia. No, illalla pihalla porukka kertoi, että vodaphonella samaan hintaan kuuluu unlimited-facebook sekä rajoittamaton määrä tekstiviestejä mihin tahansa päin maailmaa. Kuukauden päästä taitaa tulla liittymän vaihdos vodaphonelle. Huoh.

Illalla saimme syödä hyvin, hostellilla oli barbecue-wednesday. Makkaroita, leipää, salaattia ja jopa SOIJAMAKKARAA. Huikeeta! olin järkyttynyt mutta onnellinen. Ja myöskin ainoa joka sitä pakettia kovaa tahtia tyhjensi. Istuttiin pihalla koko ilta, juoden viiniä ja suunnitellen omia reissujamme. Tapasin myös suomalaisen Sampsan, slovakialaisen pojan avustuksella. Sampsakin oli saapunut tänne vasta pari viikkoa sitten, yhdessä ihmettelimme sitä miten joku muukin suomalainen on eksynyt Perthiin.

Tänään, torstaina mentiin brittiliäisen Uschin kanssa Perthiin Kings Parkiin. Uskomaton paikka. Vain parin korttelin päässä keskustasta, johon kulkee myös ilmainen bussi, josta näkee koko Perthin. Istuttiin siellä koko päivä juomassa kahvia ja syömässä lounasta, ja pakoilemassa japanilaisturisteja, jotka piirittivät meitä koko päivän ajan.

Perth

palm trees!

Kävin myös aamulla juoksemassa, silloin vasta tajusin, että olen tosiaan Australiassa. Kerkesin juosta noin. 15min kunnes alkoi sataa, ja vettä tuli todella rankasti. Kastuin 10sekunnissa ihan läpimäräksi. Eikun takaisin hostellille suihkuun vain tajutakseni, että vesisade loppui ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Yritän illalla vielä uudestaan.

Maanantaina suuntaan Margaret Riverille maistelemaan viinejä, Perthiin tulen takaisin vain jos töitä ei löydy Margaret Riveriltä. Muuten suunnitelmat edelleen auki.

Tässä tähänastiset menot.

Siiri

Kuusi tuntia lähtöön.

Ja parin päivän matkustamisen jälkeen pitäisi astua Australiaan.

Neljä päivää sitten makasin päiväunilla ja mahan pohjaan tuli outo tunne. Kolme kuukautta sitten varasin lennon Australian Perthiin ja nyt neljä päivää ennen lentoa tajuan, että olen todella lähdössä. Ja mitä olen matkani eteen tehnyt. No, viisumin hankkimiseen se taisi silloin kesäkuussa jäädä. Hetken mietin, että mitä kaikkea olen unohtanut ja mitä olisi pitänyt ehkä ennen reissua tehdä, mutta aika nopeasti käännän kylkeä ja jatkan unia.

Kaverit nauraa, kun joka kerta niiden kysyessä, että olenko jo pakannut, vastaan, että no huomenna sitten. Nyt kuusi tuntia ennen lentoa rinkka on pakattu. Eikä tullut edes kiire.

Summa summarum, menolippu ja vuoden Working Holiday -viisumi Australiaan on hommattu, rinkka pakattu ja pariksi ensimmäiseksi päiväksi dormi hostellista varattu. Näillä pitäisi päästä alkuun, loppu selkenee vasta paikan päällä.
'Kiireestä' huolimatta, reissu oli tiedossa jo tovia aiemmin. Matkaan päätin lähteä jo loppukeväästä, työ koulunkäynninohjaajana loppui sopivasti lukuvuoden lopussa ja kesätyöpaikkakin oli jo tiedossa. Lyhyellä varoitusajalla kämppä irti, kamat 250km päähän mummolan vintille ja muutto Pyhtään Kaunissaareen kesätöihin. Vapaita viettelin tässä kyseisellä isän sohvalla. Reissurahaa sai helposti kasattua saaressa asuessa ja kovasti kesän töitä tehdessä.

Yksin matkaan lähteminen oli itsestäänselvyys. Aiemmin yksin reissaanneena koen olevani parasta matkaseuraa itselleni. Hah. Tosin harva mun kanssa edes haluaa reissuun lähteä tietäen mun tavan olla vähän liian huoleton suunnitellessa reissua vasta lentokoneessa. Mutta hyvä näin. :)

Perjantaina vieteltiin parhaimpien kavereiden kanssa läksiäisiä, joista yksi oikeastaan tulee kaverinsa kanssa helmikuun alussa Ausseihin perässä. Sitä odotellessa, huikeet suunnitelmat jo tiedossa.

Ticket to the Moon -riippumaton testausta. Jos ei muuta niin ainakin kestää maanjäristyksen. 

Tätä blogia lukemalla voi seurailla mun reissun etenemistä, mihin se sitten mut viekään.


Keep setting forth!

Siiri
..vielä Kotkassa.