Neljä päivää sitten makasin päiväunilla ja mahan pohjaan tuli outo tunne. Kolme kuukautta sitten varasin lennon Australian Perthiin ja nyt neljä päivää ennen lentoa tajuan, että olen todella lähdössä. Ja mitä olen matkani eteen tehnyt. No, viisumin hankkimiseen se taisi silloin kesäkuussa jäädä. Hetken mietin, että mitä kaikkea olen unohtanut ja mitä olisi pitänyt ehkä ennen reissua tehdä, mutta aika nopeasti käännän kylkeä ja jatkan unia.
Kaverit nauraa, kun joka kerta niiden kysyessä, että olenko jo pakannut, vastaan, että no huomenna sitten. Nyt kuusi tuntia ennen lentoa rinkka on pakattu. Eikä tullut edes kiire.
Summa summarum, menolippu ja vuoden Working Holiday -viisumi Australiaan on hommattu, rinkka pakattu ja pariksi ensimmäiseksi päiväksi dormi hostellista varattu. Näillä pitäisi päästä alkuun, loppu selkenee vasta paikan päällä.
'Kiireestä' huolimatta, reissu oli tiedossa jo tovia aiemmin. Matkaan päätin lähteä jo loppukeväästä, työ koulunkäynninohjaajana loppui sopivasti lukuvuoden lopussa ja kesätyöpaikkakin oli jo tiedossa. Lyhyellä varoitusajalla kämppä irti, kamat 250km päähän mummolan vintille ja muutto Pyhtään Kaunissaareen kesätöihin. Vapaita viettelin tässä kyseisellä isän sohvalla. Reissurahaa sai helposti kasattua saaressa asuessa ja kovasti kesän töitä tehdessä.
Yksin matkaan lähteminen oli itsestäänselvyys. Aiemmin yksin reissaanneena koen olevani parasta matkaseuraa itselleni. Hah. Tosin harva mun kanssa edes haluaa reissuun lähteä tietäen mun tavan olla vähän liian huoleton suunnitellessa reissua vasta lentokoneessa. Mutta hyvä näin. :)
Perjantaina vieteltiin parhaimpien kavereiden kanssa läksiäisiä, joista yksi oikeastaan tulee kaverinsa kanssa helmikuun alussa Ausseihin perässä. Sitä odotellessa, huikeet suunnitelmat jo tiedossa.
 |
| Ticket to the Moon -riippumaton testausta. Jos ei muuta niin ainakin kestää maanjäristyksen. |
Keep setting forth!
Siiri
..vielä Kotkassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti